JAA

Craig Schulzin Tenavat tekee kunniaa Charles M. Schulzin strippisarjakuville ja animaatiosarjalle, kolmiulotteisena.

Jaska Jokunen on kaikkien 1970-luvulla nuoruutensa eläneiden ihmisten muistoissa. Vielä 1980-luvullakin nuoruuttaan viettäneet saattavat utuisesti tuon pallopäisen kaljukallon muistaa. Kirjoja ja sarjakuvia lukeneet muistavat Tenavat varmasti paremmin, mutta pääsääntöisesti kyseessä on aikuisväelle tutumpi strippisarjakuvaklassikko. Charles M. Schulzin 1950-luvulla aloittama sanomalehtisarjis on todella suosittu ja sitä luettiin parhaimmillaan 2 600:ssa sanomalehdestä, sen tavoittaen kohtuuttomat 355 miljoonaa lukijaa. Tenavien juju on lapsissa, jotka ajattelevat kuin aikuiset ja kokevat tilanteensa kuin lapset. Se oli aikoinaan yhtälö, jonka vuoksi siitä tuli strippisarjakuvien pioneeri.

tenavat-elokuva-arvostelu-kesa

 

Nyt Craig Schulz jatkaa isänsä, vuonna 2000 lopettamaa perinnettä ja tuo sen tähän päivään – 3D-elokuvana. Tenavat-elokuvassa Jaska Jokusen luokalle saapuu uusi punatukkainen tytteli, johon Jaska ihastuu oikopäätä. Hän kampailee kuitenkin jokaisen pojan pahimman ongelman kanssa – alemmuudentunteesta upean naisen silmissä – tai niin hän ainakin uumoilee. Leffa kertoo tarinan siitä, miten Jaska yrittää olla täydellinen poika, jotta valloittaisi upeana pitämänsä tytön sydämen omana itsenään. Aihe on tärkeä, mutta jaksaako se kiinnostaa lapsikatsojia?

Alkuperäinen Tenavat-sarjakuva on selvästi suunnattu vanhemmille lukijoille pienten lasten sijaan. Myös elokuva on sitä. Se toisintaa sarjakuvaa ja kertoo lapsista, jotka ajattelevat kuin aikuiset. Siksi aikuiskatsojat voivat samaistua ja ymmärtää elokuvaa kenties hieman paremmin. Lapsille tarina saattaa olla todella pitkäpiimäinen. Siinä ei poukkoilla seikkailusta toiseen (Ressun haavekuvia lukuun ottamatta), vaan ollaan yksissä miljöissä ja puntaroidaan monimutkaisia. Jos Tenavat-elokuva jollekin lapsille sopii, niin tytöille.

tenavat-elokuva-arvostelu-koulussa

 

Elokuvan puoliväliin mennessä haukottelin ja mietin, että onko Tenavat-elokuva vain teknologiademo? Sen tarina nimittäin alkaa todella tylsästi. Visuaalisesti se sitten taas kunnioittaa täydellisesti alkuperäistä sarjakuvaa, ollen todella vaikuttavaa katsottavaa – ainakin animaatioiden kanssa työskenneen silmissä. Sen hahmot ja miljööt ovat puhtaasti 3D-objekteja, mutta kameratyöskentely on toteutettu yleensä liikkumattomilla, n. 1000 mm:llä linsseillä varustetuilla virtuaalikameroilla. Hahmot liikkuvat 12 kuvaa sekunnissa ilman liikkeensumennusta, kun muu maailma elää elokuville tyypillisessä 24 kuvan sekuntinopeudessa. Cocktail on hämmentävä, mutta toimiva ja hyvin sarjakuvamaisen näköinen. Myös hahmomallinnuksesta on pakko antaa iso käsi. Jokainen hahmo on tuotu 3D-maailmaan täydellisesti sarjakuvaversioitaan kunnioittaen. En tiedä miten mallintajat ovat onnistuneetkin näin hyvin.

Elokuvana Tenavat-elokuva on kuitenkin harmillisen keskinkertainen. Sen tarina on tylsä (mutta paranee onneksi loppua kohden), vitsit väsyneitä ja nokkeluus ehkäpä liian haastavaa lapsille. Se toimii oletettavasti kuitenkin todella hyvin Tenavien kanssa kasvaneille 70- ja 80-luvun lapsille. Mikäli tätä mielii mennä leffaan katsomaan lasten kanssa, on syytä lapsille opettaa ensin pääpiirteittäin Tenavien historia, pointti ja näyttää kenties ne viisi edellistä elokuvaa ja ainakin muutama jakso 45-osaisesta tv-sarjasta. Ilman näitä ei Tenavat-elokuvasta saa juuri mitään irti.